Sembramänty

Siperiansembra(mäntyä) alettiin viljellä Suomessa isohkojen syötävien siemenien takia 1860-luvun nälkävuosien jälkeen. Nyt siemenet ovat merkittävä ravinnonlähde muun muassa pähkinähakille. Tämä puu menestyy lähes kaikkialla maassamme, mutta se voi kärsiä taimivaiheessa ankarista keväthalloista ja sienitaudeista merenrannikolla. Siperiansembra kasvaa monenlaisilla paikoilla kuten kangasmetsissä, tulvalaaksoissa, kivisillä mailla ja lettorämeillä, mutta se suosii kevyesti varjoista ja hikevää kasvupaikkaa. Se voi tulla jopa 300–400-vuotiaaksii ja yli 30-metriseksi. Aluksi harmaa, vanhana harmaanruskea rungon kuori on ohutta vanhoillakin puilla.

Koko: 10–18 metriä korkea, latvus vanhana 4–6 metriä leveä.
Kasvutapa: Korkea, vanhana paljasrunkoinen havupuu. Latvus on tavallisesti leveä ja se pysyy tuuheana noin 50-vuotiaaksi saakka, minkä jälkeen alimmat oksat kuivuvat paljastaen rungon. Oksat ovat paksut ja lyhyet.
Neulaset: Sinertävänvihreät, 7–12 cm pitkät ja taipuisat neulaset kiinnittyvät viiden neulasen kimpuiksi, jotka pysyvät kiinni oksissa peräti 5–6 vuotta.
Kävyt: Paksun tynnyrimäiset, 6–13 cm pitkät. Siemenessä ei ole lenninsiipeä kuten metsämännyllä.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo; kasvualusta tuore, keski–runsasravinteinen. Maa saa olla yhtä hyvin hapanta kuin runsaasti kalkittua.
Vyöhykkeet: I–VII(VIII).