Kiinanlaikkuköynnös

Laikkuköynnösten valko- ja punakirjavat lehdet tekevät niistä erityisen näyttäviä koko kasvukauden ajan. Laikkuja on eniten hedekasveilla, kun taas emikasvit tuottavat syyskuussa kypsyviä, parin sentin kokoisia syötäviä hedelmiä.
Kiinanlaikkuköynnös kestää talvet Etelä-Suomessa, mutta kun sen juuristo
suojataan lehtikasalla talveksi ja taimi istutetaan lämpimälle kasvupaikalle,
se menestyy jopa Oulun korkeudella V-vyöhykkeellä. Koska jäykät versot eivät
tartu itse tukeen, ne sidotaan puun rungon ympärille tai köynnöskehikkoon tai
niiden annetaan valua muurilta alaspäin.

Korkeus: 3–5 metriä.
Lehdistö: valkoiset lehtilaikut muuttuvat liilanpunaisiksi kesän kuluessa.
Syysväri on ruskeanpunainen.
Kukinta: valkoiset, kielolle tuoksuvat pikkukukat puhkeavat kesäkuussa,
mutta ne jäävät näkymättömiin lehtien alle.
Kasvupaikka: aurinko–puolivarjo; maa tuore, runsasravinteinen ja kalkittu.
Vyöhykkeet: I–III (IV–V).
Taimiväli: 100 cm.
Leikkaus: laikkuköynnöksiä leikataan harvoin ja vasta elokuussa, sillä niillä on keväällä voimakas mahlavuoto.