Metsälehmus

Metsälehmus on levinnyt pohjoisimmaksi Suomen luonnonvaraisista jaloista lehtipuista. Isoja, pitkäikäisiä lehmuksia suositaan katupuina, sillä ne sietävät hyvin maantäyttöä, ilmansaasteita ja tuulta. Ne sitovat tehokkaasti pölyä ja suojaavat melulta; latvus varjostaa kohtalaisen voimakkaasti. Juuristo on vahva, pinnanläheinen ja tiheä.

Korkeus: 15–20 metriä.
Kasvutapa: Tavallisesti runko muhkuraton ja melko suora. Oksat voivat riippua maahan saakka, mutta myös pystyoksaisia lajikkeita. Vanhat puut vesovat runsaasti.
Lehdistö: Herttamainen, syysväri keltainen. Mesikastetta erittyy vähemmän kuin puistolehmuksella.
Kukinta: Myöhään heinä–elokuussa.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo, tuore, runsasravinteinen, kalkittu. Metsälehmus on melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta se suosii ravinteikasta maata.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 5–7 metriä.
Leikkaus: Lehmukset sietävät erinomaisesti leikkausta ja kolhuja paksun kuoren ansiosta.