Punainen hollantilainen, punaherukka

Pensaasta tulee isokokoinen, ja sille varataan tilaa hieman enemmän kuin musta- ja valkoherukalle. Leikkaustarve on silti vähäisempi kuin mustaherukalla. Kun satoikäistä mustaherukkapensasta on hyvä leikata vuosittain, punaherukkapensaan voi jättää leikkaamatta jopa muutamaksi vuodeksi, sillä pystyt, jäykät oksat eivät lamoa kovin herkästi. Tuentatarvekin on vähäinen. Lisäksi punaherukka kärsii harvemmin karviaishärmästä kuin mustaherukka.

’Punainen Hollantilainen’
Lajiketta on viljelty Euroopassa yli 300 vuotta, joten siitä on kehittynyt useita paikalliskantoja. Yleensä pensas on terve, suuri, pysty- ja tukevaoksainen. Sadosta tulee runsas, jos kukkien pölytys onnistuu. Suhteellisen myöhään kypsyvät marjat ovat keskikokoisia, lyhyissä tertuissa, voimakasaromisia ja raikkaan makuisia. Vyöhykkeet I–V(VI).

Käyttö: Raikkaan happoiset marjat soveltuvat hyvin mehuksi ja hilloksi. Marjat voi pakastaa kokonaisina tai soseena.
Kukinta: Vaaleankeltaiset kukat puhkeavat toukokuussa. Kimalaiset ovat herukoiden tärkeimpiä pölyttäjiä. Ne lähtevät lentoon lämpötilan kohotessa 10–12 asteeseen.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore, keski–runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu (pH 6–6,5).
Taimiväli: 250 cm, aidanteessa noin 120 cm.